Uskaltaa, ei uskalla...

Uskaltaa kuitenkin! Nimittäin osallistua KyJy2013, Kesäyöstä Jouluyöhön -hullutukseen. Eihän sen KAI niin totista kuulu olla, mutta hauska kannustin yritykselle pienentää omaa lankavuorta. Aloittelijana hieman jännittää esitellä niin neulomistuotoksiani kuin tätä blogiakin, molemmat varsin uusia juttuja minulle. Mutta harjoittelunhan kautta sitä oppii.

Homman idea on se, että että juhannus- ja jouluaaton välillä tulee aloittaa ja saattaa valmiiksi 20 neule/virkkaustyötä, jotka jokainen on aloitettu ajalla 21.6.-2.8. Nyt suunnittelemaan työlistaa... ja myös varaamaan tarvikkeet töille, sillä töiden aloitusajankohtana olen pääosin lomalla ja kaukana lankakaupoista, joten vähintäänkin aloitusta varten tulee olla varusteet mökillä mukana. Mielellään tietysti jotain saisi valmiiksikin jo loman aikana, saa sitten nähdä.

Välipäivä neulomisessa

Lapset halusivat eilen uimarannalle ja pitihän sitä lähteä. Töistä tultua siis pikavauhtia eväiden ja uimavarusteiden pakkaus ja menoksi. Merivesi oli ihan uimalämpöistä :-)

 Ilta oli melko pitkällä, kun lähdimme kotiin rannalta. Mukavaa oli herkutella eväillä ja nauttia rantaelämästä, mutta neulomiseen tuli kyllä välipäivä.

Tai ei nyt ihan...kyllä minä illan kuluessa muutaman kierroksen tiskirättiä neuloin. Niitä ajattelin muutaman tässä väkertää tuliaisiksi lauantain kyläilyreissulle. Mietiskelin rannalla loikoillessa, että olen kyllä neulojana varsin alkuvaiheessa eikä taidot riitä kaikkeen mitä haluaisi eikä neulomisjälki aina ole omasta mielestä hyvä, mikä harmittaa. Mutta kai se niin on, että harjoittelu tekee mestarin, toivottavasti.

Tässä vielä meidän Lilli <3

Uusia tuulia

Vielä loppu illan projektikseni olen ottanut lankavyydin kerittäväksi kerälle. Lanka on 100 prosenttista villaa nimeltään Kauri. Lanka tuntui minusta varsin karhealle, suorastaan pistelevälle ja päätin liottaa sitä huuhteluainevedessä. Niinpä kerin sen vyyhdelle, mutta sainkin yllättyä. Luulin kerän sisältävän tasaisen tumman vihreää lankaa, mutta vyydelle keriessäni langan vihreä sävy vaihtui hyvin tummasta haalean vaaleaan vihreään. Tästä langasta valmistuu aikanaan varmaankin sukat, mutta millaiset, siitä ei vielä ole tietoa...

Viikko sitten aloitin lahjasukan neulomisen. Ohje on Raverlystä Tiina Q:n Urho. Alku ongelmien jälkeen hoksasin ohjeen salat ja sain kuvion aikaan, jota olikin mukava ja helppo sitten neuloa. Varpaan kärjessä sukan päättely tehdään silmukoimalla. Se sai kylläkin vielä purkutuomion, en muistanutkaan ulkoa, kuinka silmukointi tapahtuu eikä siitä tullut siisti. Sukkaparin toinen puolisko pitää vielä tehdä tälle kaveriksi.

Enkä malttanut olla kokeilematta varastossa vuoroaan odottanutta Noro Kureyon Sock -lankaa. Noro langoissa on mahtavat värit. Aloitin sukat varpaasta ja magic loop -tekniikalla. Neulon sukkaa niin pitkästi kuin lankaa riittää. Noro lanka on minulla neulottavana aivan ensimmäistä kertaa ja siksi halusin nyt tehdä perussukat. Vähän jännittää, millaiset näistä tulee. Langan paksuus vaihtelee huimasti aivan ohuesta rouhean paksuun. Muissa blogeissa on ollut kommentteja, ettei tämä lanka kestä sukkana. Saa nähdä. Tai sitten pitää käyttää unisukkana, illanistujaissukkana tai muuna "hienostelusukkana", jolloin kulutus on pienempi ;-) Väri on varpaankärjessä ainakin suht sama, mutta epäilenpä että muutoin sukista tulee täydellisen eripariset.

Alku kesän kukintaa

On aivan mahtavaa, kun vihreys on saapunut ja puutarhoissa ja metsissä on alku kesän kukkaloisto parhaimmillaan. Työpäivän päälle on mukava käyskennellä omalla pihalla ihailemassa eri värejä.

 

Samettikukkien kanssa ruukussa ovat talvehtineet tuijat sekä joulukukka-asetelmasta pelastettu kataja ja muratti

 

Pihallamme kukkivat matalat iirikset ovat olleet siellä ennen kuin rakensimme tontille. Pelkäsin silloin, että ennestään olleet kukat katoavat rakennusaikana, mutta onneksi ne säilyivät ja ovat asettuneet hyvin uusille kasvupaikoille.

 

Mieheni inhoaa näitä kallioimarteita, jotka työntyvät kivipenkereen koloista esiin. Minusta ne ovat kivoja.

 

 

Vuorenkilvet on siirretty vanhempieni mökiltä, jossa vuorenkilpikasvusto vaati harvennusta.

Ensimmäinen huivikokeilu

Aurinkoinen ja kesäinen viikonloppu sujui pitkälti grillauksen, saunomisen ja uinnin merkeissä, mutta ehdin kyllä aloittaa Fifi-huivin neulomisen (jostain syystä muistin huivin nimeksi Fiina?). Lankana on piiiiiitkään varastossani pyörinyt Rose mohair. Mallina on suorakaiteen muotoinen Fifi-huivi, jonka ohje löytyy Ullasta.

Kiva malli neuloa, edistyy mukavasti eikä ole liian vaikea. Olen nimittäin aloittelija huivien kanssa. Ajattelin että tämä voisi toimia hartiahuivina vaikkapa kesän juhlissa mekon kanssa. Katsotaan kuinka pitkän jaksaa tehdä.

Niin ja viime viikolla kotiutui lanka-alesta kassillinen Dropsin lankoja (ihan niin kuin lankoja ei olisi ennestäänkin riittävästi). Millähän kaikki ideat ehtii toteuttaa, kun työ sotkee harrastusta varsin voimakkaasti. Mutta onhan noita mukava ihastella tuollaisenakin. Pahoittelen, että kuvan laatu on utuinen.

Valohoitoa puutarhassa

Aurinkoa ja lämpöä on tänään riittänyt, mutta sitä on odotettukin. Puutarha sai kauan odottamansa kohennuksen. Istutimme joitakin uusia havukasveja ja muita kukkivia pensaita istutusryhmäämme. Loppu silauksena vielä  kuorikekerros viimeistelemään kaiken. Istutukset näyttävät osin vielä varsin vaatimattomilta, mutta kunhan kasvavat uskon että näyttävyyskin kohenee.

Puutarhatöiden lomassa ehdin välillä terassilla auringossa neuloakin. Tekeillä ovat sukat Regia Softy Colorista. Aiemmin sain samaisesta langasta valmiiksi vahvan pinkin väriset sukat, joissa lisäksi valkoista ja keltaista raitaa. Molemmat sukat on aloitettu varpaasta ja magic loop -tekniikalla. Tummemmissa on tavallinen vahvistettu kantapää. Vaaleanpunaisissa nyt vielä hieman kesken eräisissä on tiimalasikantapää, jonka nyt tein ensimmäistä kertaa. Mallina tiimalasikantapään tekemisessä oli minulla tämä video. Sen avulla kantapään teko oli helppoa. Lanka vain on sen verran pörröistä, että aivan ei tarkasti pääse arvioimaan jälkeä. Pitää kokeilla myöhemmin jollain sileämmällä langalla.

Mökille mennessä käytän automatkan poikkeuksetta neuloen. Viime automatkalla sain neulottua tuubihuivin Puro Batikista. Mukava huivi tuli kesän koleammille keleille. 

 

Pitkää viikonloppua viettäessä

Ihana pitkä viikonloppu on meneillää. Säät eivät ole tähän mennessä aivan suosiollisia olleet, mutta onneksi juuri aurinkokin alkoi pilkistää. Ehkäpä loppu viikonloppu on sateettomampaa... Sadepäiviä sisätiloissa viettäessä on ollut hyvä harrastaa, neuloa siis. Ajattelin kokeilla villatakin neulomista. Hieman uskaliasta, sillä en ole koskaan mitään sukkaa ja lapasta suurempaa neulonut. Tai no 15 vuotiaana aloitin villapaidan ja neuloinkin etu- ja takakappaleen...ja siihen jäi. Äiti neuloi hihat ja viimeisteli paidan. Ihan käyttökelpoinen paita silloin oli. Itse asiassa se on vieläkin lähes 30 vuoden jälkeen tallessa ja käyttö kunnossa.

Tässä nyt aloittamani villatakin takahelmaa. Langan väri ei ole aivan mieleiseni. Ositin Puro -lankaa talvella tarjouksesta 20 eurolla kilon. Siitä on hyvä harjoitella, kuinka villatakin teko sujuu. Eipä harmita liikaa, jos pieleen menee. Toisaalta jos onnistuu, uskoisin että takkia voi vähintäänkin mökillä käyttää. Ohje on Suuresta käsityölehdestä 8/2009 "raidallinen villatakki". Tosin itse teen nyt ihan vain yhdestä langasta ilman raitoja.
Helmassa jälki on äärimmäisen epätasaista. Langan vahvuus vaihteli ohuemmasta paksumpaan ja paksummasta ohuempaan. Lisäksi langan värikin on sellainen että epätasaisuus korostuu. Käsialakin taisi olla tuossa kohden vielä epätasainen. Myöhemmin käsiala on kyllä tasoittunut. Takin teko kuitenkin jatkuu...